Emme voi syyttää rikasta eliittiä. Saamme kaikki bonuksia kulutuksestamme ja korkoa talletuksistamme. Kansalaisen luottamus yhteiskuntaan mitataan sillä, kuinka tehokkaasti tämä tuhoaa planeettaansa meidän kaikkien jalkojemme alta. Olemme vampyyreja tartutettuna pandemiaan, jossa imemme toisemme kuiviin.
Emme voi syyttää valtiaita. Valta on skitsofreenisesti jakautunut hajanaisesti eri sektoreille, niin ettei se ole enää edes tiedostettua. Jatkuvassa kilpailussa valtaa pitävät ne, ketkä korkeintaan jonkin kvartaalin aikana nauttivat johtoasemansa palkkioista ja sen jälkeen pääsevät politiikkaan suuresti rahoitetun mainoskampanjansa ansiosta. Liike on edestakaisesti jatkuvaa; ei ole pysyvää hallitusta tai mitään salaliittoa. Vain yhteyksiä siellä ja lehmänkauppoja toisaalla.
Emme voi syyttää karua todellisuutta. Emme oikeasti elä sairasta kilpailua vaativassa todellisuudessa vaan olemme luoneet sellaisen. Taloudelliset rakenteet nykyisenä maailmanuskontona on uusi luontomme. Rakenteet toki myös ovat todellisuutta, mutta toisin kuin luonnonlait, ne olisivat muutettavissa.
Itseämme voimme syyttää, mutta se ei paranna meitä. Vaikka olemme kieltäneet toisen omistamisen, voimme silti omistaa toisen elinolot ja sanella ehdot. Orjuus ei ollut kiva sana, joten se vain vaihdettiin bisnekseksi. Nykyajan sodissakin taloudelliset pakotteet ovat tehokkaampia kuin yksikään ohjus. Olemme addiktoituneita valtaan, koska vain sillä lääkitsemme itsemme. Viruksen tehtävä on tyydyttää ainoastaan tuottavien tarpeet ja siten ylläpitää tasa-arvotyhjiötä.
Pingback: Rakenteellisen epäoikeudenmukaisuuden taustoista | variksenpelotin