Sektorien sota

Jos kolmas maailmansota käydään (mikäli se ei ole jo käynnissä), sitä ei käydä valtioiden välillä. Jo nyt on havaittavissa voimasuhteiden muovautumista yhteiskunnallisten sektorien välillä ennen näkemättömissä mittasuhteissa. Valtioita ja niiden elimiä kansalaisineen ajetaan taloudellisesti tiukoille jopa maissa, jotka ovat rikkaampia kuin ikinä aiemmin. Yksityinen sektori (erityisesti pankkisektori) on ajamassa julkista sektoria toimintakyvyttömäksi.

Velat ovat paisuneet yli äyräiden, mutta merkittävässä suhteessa tämä kehitys on kuitenkin tapahtunut enimmäkseen yksityisellä sektorilla, ei julkisella vaikka päättäjät näin antavatkin ymmärtää. Talouskasvun hapuilu ja tukipakettien sorvailu heijastaa sitä, kuinka julkista sektoria vedetään kuin pässiä narussa. Voittoa tavoitteleva liiketoiminta on onnistunut kanavoimaan tappiot valtioiden niskaan. Pankeilta tulee raha, joka komentaa.

Silloin kun valtio ajautuu kriisiin (joka nykyään tarkoittaa lähes automaattisesti taloudellista kriisiä), vapaaehtoistyön merkitys kasvaa. Erityisesti tällaisessa tilanteessa kolmas sektori on avainasemassa yhteiskunnan ylläpitämisessä.

Kolmas sektori tekee voittoa tavoittelematonta toimintaa ruohonjuuriliikkeistä lähtien ajaen eteenpäin mm. yhteiskunnan aatteellista kehitystä. Näiden ominaisuuksien takia sen vaikutus on suurempi kuin BKT-luvut antaisivat ymmärtää. Näin se kykenee myös tietynlaisella taloudellisella riippumattomuudellaan aidosti haastamaan yksityisenkin sektorin.

Viime Tieteen Kuvalehdessä (8/2012) törmäsin mielenkiintoiseen evoluutiobiologiseen läpimurtoon, jossa bakteerikokeessa vahvimmat eivät selviytyneet voittajiksi. Oli kolmen tyyppisiä bakteereja, joiden yhteiseloa piti lopulta kasassa kauhun tasapaino kivi-paperi-sakset -tyyliin. Määrittyvätköhän voimasuhteet yhteiskunnassa samoin?

Rahan ongelma

Nykyisen talousjärjestelmän eräitä kiistattomimpia ongelmia on velan määrä. Kun velat pitäisi maksaakin, kuulostaa hullulta, että rahaa on maailmassa velkaa vähemmän. Poliitikkojen hokemia kasvusta ja kasvusta ei varmaan tarvitse syvällisemmin tässä pohtia. Eiköhän monelle ole jo tullut asia selväksi vähemmälläkin… Huomionarvoista olisi pohtia velkaa ja erityisesti sen syntytapaa suhteessa rahaan. Yhteiskunnallisesti esiin nousee seuraavia ongelmia:

Velka rahana
Suurin osa rahasta (noin 98%) on bittejä liikepankkien tietokoneissa, joita on luotu myöntämällä lainoja niin yksittäisille ihmisille kuin valtioille jne. Tämä tarkoittaa, että jos jollain on rahaa, joku toinen on siitä velkaa. Raha on siis velkaa ja kyseessä on nollasummapeli, jossa vähintään puolet porukasta on aina miinuksella.

Korko paradoksina
Rahan hinnaksi määritellään lainamarkkinoilla korko ja tässä tulee jo rahan periaatteellista pohjaa nakertava ongelma. Jos rahan ensisijainen tehtävä on olla yleispätevä vaihdon väline, miten se on yhteensovitettavissa sen kanssa, että sille määriteltävissä hinta, päämäärä?

Koron kriittiset seuraukset
Koron takia tilanne talousjärjestelmässämme ei joka tapauksessa tosin ole edes niinkään edullinen kuin aiemmin mainitussa nollasummapelissä vaan pahempi. Korkojen maksuun vaadittavia rahoja ei ikinä lasketa liikkeelle. Tästä seuraa, että ihmiset joutuvat kilpailuasetelmaan velkojen maksujen suhteen, koska rahan määrää pidetään suppeana. Korko toimii siten myös taloudellisen vallan keskittäjänä, koska reilut 10% rikkaimmista ansaitsee korkotuloja enemmän kuin joutuu maksamaan. Näin korko tekee päinvastoin sen mitä progressiivinen verotus, ja korkojen kera tietenkin (erityisesti koron korkojen tapauksissa).

Lainojen maksuista kilpailevat myös valtiot. Toiseksi vaihtoehdoksi sotimiselle ollaan kuitenkin keksitty talouskasvun vaatimus, sota luontoa vastaan. Jatkuvasta kilpailuasemasta johtuen kasvun merkitys korostuu poliittisessa retoriikassa kyseenalaistamattomana totuutena. Rajattoman kasvun ideologia ei valitettavasti vain ole analogiassa planeettamme resurssien kanssa.

Pudotuspelitilanne
Kansalaisten ulosottojen ja IMF:n talouskuurille joutuvien valtioiden ohella taloudellisen vallan keskityspeliin kuuluu implisiittisesti myös yritystenkin konkursseja. Syiksi nyky-yhteiskunnan sosiaaliselle ja ekologiselle kriisille epäillään usein yltiöpäistä ahneutta ja ylikulutusta; nämä ovat seurauksia kuitenkin perustavanlaatuisemmasta ongelmasta, joka sisältyy talousjärjestelmämme rakenteisiin.

Korolla on pankkisektorilla sama tehtävä kuin rahalla muualla yksityisellä sektorilla: tehdä voittoa liiketoimen harjoittajalle, eli tässä tapauksessa jollekin pankkiirille. Eipä siinä mitään, yrittäjän perusoikeuksia. Itse näen kuitenkin mahdottomaksi priorisoida näiden harvojen toimijoiden oikeuksia ihmiskunnan ja planeettaamme terveydentilaa korkeammalle.