Kohtuuden tuolla puolen (kandidaatintutkielma)

‘Kohtuuden tuolla puolen – Asketismi ja addiktio kulttuurisina selviytymiskeinoina’ on tänään valmistunut kandidaatintutkielmani. Kandiseminaari kesti vuoden, mutta noin muuten tutkielmani on oikeastaan monen vuoden hauduttelun tuloksena syntynyt teoreettinen pohdinta, joka valottaa, jos ei muuta, niin ainakin läpileikkauksen mieltäni askarruttavista yhteiskuntafilosofisista teemoista ja sitä rakentavasta teoreettisesta tietämyksestäni alalla. Sisällöllisesti tutkielman juoni täsmentynee seuraavasta kandikonferenssiin väsätystä tiedotteesta.

Asketismin ja addiktion historiallista kehittymistä käsittelevässä teoreettisessa tutkielmassa tavoitteena on ollut tutkia näiden kulttuuristen selviytymiskeinojen mahdollisia sosiaalisia muutoksia. Hyve-eettisestä näkökulmasta ilmiö on luonteeltaan myös hyvin normatiivinen. Tutkimuskysymys on: kuinka yhteiskunnalliset järjestelmät, kuten talousjärjestelmä, ovat vaikuttaneet asketismin ja addiktion kehittymiseen kulttuurissamme ja missä määrin nämä mukautumiskeinot ovat suojelleet tai vahingoittaneet elämää? Systemaattisemmin teoreettista työtä on kuitenkin alusta lähtien ohjannut koeteltu tutkimushypoteesi: vallitseva yhteiskunnallinen olotila on muuttunut askeettisesta addiktiiviseen erityisesti markkinatalouden kehittyessä.

Tutkielman teoreettinen pohja on taloussosiologisten puitteiden lisäksi melko vahvasti eksistentialistisessa moraalifilosofiassa, jonka perinteessä käytetty genealogian metodikin on alun perin kehitetty Nietzschen toimesta (ja sittemmin sovellettu yhteiskuntatieteissä). Sosiologian nykykeskusteluihin lähestymiskulma resonoinee kuitenkin enemmän aikalaisdiagnoosin muodossa, joka määritellään sosiologisen teorian kolmanneksi lajityypiksi yleisen- ja tutkimusteorian ohella. Tutkielman tärkeimpinä teoreettisina aineistoina toimii asketismin osalta Friedrich Nietzschen 1887 alun perin julkaisema teos Moraalin alkuperästä ja addiktioista Bruce K. Alexanderin The Globalisation of Addiction (2008). Nietzscheltä on käytetty käsitteitä ja teorioita herramoraali–orjamoraali, kauna, huono omatunto ja askeettinen ihanne, jotka täsmentävät asketismin luonnetta. Alexanderin teoriasisältöön lukeutuu ensisijaisesti psykososiaalinen integraatio ja dislokaatio. Yleisesti muuten käytettyihin käsitteisiin kuuluu esimerkiksi niukkuus, ylimäärä, vaihto sekä dikotomia aktiivinen–reaktiivinen.

Teoreettisen syventämisen myötä on lopuksi päädytty problematisoimaan erityisesti Alexanderin dislokaatioteorian väitettä, että addiktioiden syy olisi psykososiaalisen integraation puutteessa. Asketismia että addiktiota on käsitettävä vaihdon järjestelminä, jotka sellaisenaan ovat kytköksissä myös tuotantorakenteen ehtoihin. Tähän ei välttämättä ole vaikutusta sillä, kuinka suvereenisti tai yhteisöllisesti ihmiset toimivat vaikka terveen elämän pohjana Nietzsche vaikuttaa painottavan ensin mainittua ja Alexander jälkimmäistä. Yksilö–yhteisö -dikotomiaa on siis pyrittävä ylittämään hahmotettaessa toimintaan kykenevän terveen elämän ehtoja. Tämä ei välttämättä edes löydy kärsimyksen ja nautinnon kohtuullisesta keskitiestä siinä määrin kuin nämä jo lähtökohtaisesti asettuvat tiettyihin vaihdon uomiin. Alkuperäinen tutkimushypoteesikin nähtävästi osoittautui siinä mielessä kumotuksi, että asketismin ja addiktion välillä käy jatkuvasti paljon vaihtoa. Vaurastuneissa maissa addiktiot ovat toki korostuneet totaalisemmalla tavalla, mutta globaalin talousjärjestelmän kiertoihin mahtuu hyvin erilaisia vaiheita, jotka ovat sosiaalisesti jossain määrin jaettuja luokka-asemaltaan ja ajankäytöltään erilaisten toimijoiden kesken. Yksilön sisälle kehittyy myös sofistikoituneempia vaihdon sommitelmia markkinamekanismin kasvavassa ohjauksessa. Aktiivinen elämä on joka tapauksessa uhraamisen ja kompensoinnin sijaan luovaa ja lahjoittavaa silloinkin, kun perustarpeet ja halut vaikuttavat tyydytetyiltä. Tällaisena elämä on kuitenkin erittäin haavoittuvaa reaktiivisten vaihtojärjestelmien harhauttaville interventioille.

Kohtuuden tuolla puolen – Asketismi ja addiktio kulttuurisina selviytymiskeinoina

Kävin vielä täsmentävää loppupurkua tutkielmani puitteista ja johtopäätöksistä tässä siinä toivossa, että se selventäisi joitain seikkoja.

Economical Challenges of Regional Cooperation between China and Japan

This essay was done in the course of Regional Cooperation in Asia held by University of Turku. I thought there was a bit too much work to analyze all the recent news, as required in the exercise, considering the few study points that one gets from the course. That’s why I didn’t focus on the news analysis that much. Despite of this, in the feedback teacher said my text stood out and my marxian analysis of China and Japan was interesting, which resulted 4/5 grade.

In these course texts of Asian studies (organized by Asianet) Finnish has been also a possible alternative language so far but I’ve decided to write in English anyway, since 1) it’s more coherent and useful with wider range of scientific terminology and 2) it probably helps with my future studies of Asian societies. (The course of Asian religions just started and if I’m lucky, next summer I will also study about Chinese society and politics in a course held in Shanghai.)

EDIT 6.4.2017 (brief summary about contents of the essay): At first I make a notion about how many big continental countries, like Russia and China, have preferred a socialistic economy. Whereas imperial island countries, including the Great Britain and Japan, have favoured free market economies. Phenomenon is explained by the flow of capitals which tend not return to the primary sectors of production and causes inequal exploitation. That’s why for example Africa, despite its rich natural resources, has experienced wide poverty (resource curse). This has led China to defend its inner markets by favouring national protectionism against hostile global markets. However, as United States under Trump administration seems to have took a protectionist route in global economics, China and Japan are facing completely new global environment. China’s progression has led it expand its economical activity in global trade and Japan might need China’s economical assistance if relations with USA and other pacific countries become unstable enough. There are still much distrust between China and Japan which comes with its own risks.

Deleuze, Serres ja Nietzschen distanssin paatos (essee)

Itse essee löytyy tästä linkistä

Tämä “LSD-kurssia” (sosiologian Latour, Serres ja Deleuze -kurssia) varten kirjoittamani ja juuri valmistunut esseeni lienee tähänastisista teksteistäni kypsin. Se ei toki tarkoita, että ajatteluni olisi (tässäkään) vielä kovin jäsentynyttä ja ymmärrettävää, mutta ehkä jonkinlaista kehitystä on tapahtunut. Aiheet ainakin liikkuvat isolla pensselillä luonnontieteistä yhteiskuntatieteisiin. Essee on seitsemän sivun mittainen ja lähdeluettelo paisui jopa puolitoista sivuiseksi. Esseen työversio saattoi olla jopa 12 sivua, mistä leikatut ekskursiot tekstin osien pidennettyine versioineen saatan julkaista blogissa erillisinä kirjoituksina jatkossa, jos jaksan ja ehdin. Jatkossa käyttänen tekstiä, tai vähintään sen esille nostamia kysymyksiä esim. tulevan kandidaatin tutkielmani mahdollisina teemoina (kun sitä todennäköisesti ensi syksynä aloittelen tekemään).

Ylärajan vaatimuksiin tiukasti sovitettuna jouduin esseessä tinkimään ymmärrettävyydestä. Tässä muodossa se on siis suunnattu heille, keitä varten se kurssilla menee luettavaksi, eli sosiologian proffille (tai mannermaisen, erityisesti ranskalaisen filosofian asiantuntijoille). Essee vaatii siten hieman taustaymmärtämystä Deleuzen ja Nietzschen filosofiasta, erityisesti jälkimmäisen teoksesta Moraalin alkuperästä, jonka luin ensimmäisen kerran jo vuonna 2011. Olen siten ainakin itse toivon mukaan lukenut kirjaa niin kuin Nietzsche tarkoitti sitä luettavan – märehtien. Saatan ehkä jossain vaiheessa tehdä kirjasta jonkin tiivistelmän, vaikkakaan vaatimus lukijalta sen lukemisessa ei nähdäkseni ole kovin iso vaatimus: onhan kirja vain 150-sivuinen pamfletti. Tiivistelmän päätarkoitus olisikin ehkä lähinnä eritellä omaa Nietzsche-tulkintaani, joka toki esseessäni tulee osaltaan esiin. Nietzschestä jos kenestä tosin liikkuu tulkintoja ääripäästä toiseen, joten jokainen täsmennys ja tarkennus lienee tässä kohdin suotavaa.

Listaanpa vielä kurssilla tekemäni referaatit tähän koottuna:
Rihmasto (Deleuze)
Luontosopimus (Serres)
Circulating reference (Latour)
Kontrolliyhteiskunta (Deleuze)

10 Lännen ja idän taistelu

Lännen ja idän taistelu 4.7.2011

Eurooppa-lähtöisten ja kaukoidän suurvaltojen talouspolitiikassa on pitkiä perinteitä historiassa. Eurooppalaisten aggressiivinen kolonialismi on jäänyt historiaan eräänlaisena häpeäpilkkuna. Se tulee myös ensimmäisenä mieleen tuon ajan löytöretkistä, vaikka kiinalaisetkin olivat tutkimusten mukaan purjehtineet maailman äärissä joidenkin lähteiden mukaan jo ennen eurooppalaisia. Kaikki valtiot ovat nyt suurin piirtein vapaan markkinatalouden verkossa. Kiina vaikuttaisi kuitenkin olevan tämän lisäksi poikkeava ja ratkaiseva pelinappula nykyajan talouden kentällä.

Kiinalaiset hallitsevat maailmaa
Kiinan nousu nykyajan talousmahdiksi ei ole ollut kovin näkyvää. Historiallisella perinteellä on taatusti siinä juurensa. Japani taas kuuluu melkein omaan kategoriaansa, koska sijainnistaan huolimatta Japani on aikoinaan valloittanut alueita eurooppalaiseen tapaan. Kiinan ja Japanin välit eivät muutenkaan ole viimeisimmän historian aikana olleet ikinä kovin kehuttavat. Länsimaiden välit näihin idän mahteihin ovat melko monimutkaiset. Japani voidaan melkein luokitella yhdeksi länsimaiseksi talousmahdiksi, mutta vaikka Kiinan kanssa on solmittu monia taloudellisia sopimuksia, ei yksimielisyyteen ole päästy politiikassa eikä mm. ihmisoikeuksissa.

Maailmalla on vallalla kuva, että jenkit ovat maailman valtiaita ja globaaleja oman oikeutensa poliiseja. Todellisuudessa he ovat todella paljon velkaa ja Kiina on Yhdysvaltojen hallituksen kenties suurin rahoittaja. Kun Kiinan politiikasta väännetään kättä, on USA siis aivan kädetön tässä vaiheessa. Sotavoimat ovat molemmilla melkein yhtä suuret, mutta jos Kiina pistäisi rahahanat kiinni, olisi sodan tulos sillä selvä. Valuuttasodan voittaja on käytännössä jo ratkaistu.

Afrikka pelinappulana
Länsimaat ovat jo useamman vuosisadan riistäneet Afrikan maiden luonnonvaroja omiin tarpeisiinsa. On siis selvää, että Kiinallakin on siellä nykyään apajansa. Taloudellinen ylivalta on myös taannut sen, että Kiina saa Afrikasta haluamansa resurssit antamalla afrikkalaisille vastineeksi kehitystyötä ja osaamista yms. Länsimailla ei taas näyttäisi olevan enää niin paljoa varaa tällaiseen.

Voi olla, että vallankumoukset ja sisällissodat saattavat osittain heijastaa tätä vallan liikehdintää länneltä itään. Länsimaat käyvät jo nyt kovaa sotaa Afrikan ja lähi-idän öljyvaroista, vaikka pinnalle nostetaankin terrorismia ja muuta vastaavaa. Kova totuus kuitenkin on, että resurssit määrittävät taistelujen päämäärät nykyajan talousyhteiskunnissa. Muut pikkuilmiöt ovat vain seurausta tai reflektiota tästä painavammasta kiistasta.

Lopputulos
Länsimaat ovat omaksuneet taloudellisen liberalismin selvästi kommunismia vastustavaksi pohjaksi taloudelleen. Kiina ei kuitenkaan ole täysin kommunistinen valtio vaan toteuttaa kompromissin kaltaista politiikkaa yhdistämällä vapaan markkinatalouden kommunismiin Leninin NEP-politiikan tapaan. Länsimaatkaan eivät ole täysin laissez-faire valtioita. Kuitenkin ne valtiot, jotka lähestyvät politiikallaan liikaa joko oikeistoa tai vasemmistoa, romahtavat ennen pitkään aivan kuten Neuvostoliitto. Se on polarisoitumisen hinta. Vain keskitien kulkijat välttävät putoamasta tieltä. Siinä suhteessa Kiina varmasti selviää voittoon ja ehkä Eurooppakin, jos Kreikan kriisistä opitaan…

Mitä Euroopan pitäisi tehdä? Jos maailman tilanne jatkuu samana, tulisi suuntaa kääntää vasempaan oikeistovaltaisessa talouspolitiikassamme. Kuitenkin jos kävisi niin, että Yhdysvallat romahtaisivat, niin silloin meidän olisi syytä ehkä pitääkin nykyinen oikeistoon kallellaan oleva politiikkamme, koska tasapainotettuna Kiinan (kommunismipainotteiseen) politiikkaan tämä antaisi parhaimmat mahdollisuudet välttyä katastrofaaliselta talouskriisiltä ja sopeutua uuteen talousmaailmaan.