Linux-yhteisön on vaikea avautua suurelle yleisölle, koska esimerkiksi komentorivin asema korostuu edelleen niin vahvana. Monille tämä näyttää nörttien elitismiltä, mutta mistä tällainen asennoituminen johtuu ja kuka tässä oikeastaan onkaan “asenteellinen” (sillä asennoituminen sananakin oikeastaan pitää ironisesti sisällään aika asenteellisen latauksen)?
Suurin osa ihmisistä tuntee tietokoneen käytön vain graafisen käyttöliittymän (GUI) tasolla. Teknologisessa kehityksessä GUI on kuitenkin melko tuore osa tietokoneen rakennetta. Tämä tulee esiin esimerkiksi siinä, kuinka jokainen graafinen komento periaatteessa aina käännetään koneelle tekstipohjaiseksi komennoksi, mutta jokainen tekstipohjainen komento ei käänny graafiseksi komennoksi. Tämä riippuu siitä, luodaanko tekstikomennoille graafisia vastineita ja se vaatii sovelluskehittäjiltä ylimääräistä työtä. Tässä kokonaiskuvassa lienee myös selvää, että jos käyttäjä tietää mitä tekee, tekstipohjaisessa työskentelyssä saa asioita enemmän aikaan. Vaikka hallitsisi GUI:n “täydellisesti”* eikä tietäisi komentopuolesta mitään, tällaisessa reifikaatiossa tietokoneen perusasioihinkin voi jäädä mustia aukkoja, jolloin pienienkin ongelmien tapauksessa on käännyttävä sellaisen ammattilaisen apuun, joka hallitsee tekstikomentoja. Samalla logiikalla voisi tosin sanoa, että komentorivinörtitkin ovat vieraantuneita tietokoneen järjestelmästä, kun eivät näpyttele kaikkia nollia ja ykkösiä sellaisenaan.
Kuten graafinen käyttöliittymä kääntyy tekstikomennoiksi, tekstikomennot kääntyvät lopulta binääriksi. Koska GUI:iin on yleensä rakennettu vain käyttökelpoisia komentoja, on niissä asioissa mitä tekee hankala mennä pieleen – jos tietää edes mitä suunnilleen tekee. Tekstipohjaisessa käyttöliittymässä täytyy puolestaan tietää tasan tarkkaan mitä tekee, koska toisin kuin muu ihmiskielen teksti, koodi ei anna tulkinnoille armoa. Tietokonetta ei voi komentaa sumealla logiikalla – käyttöliittymien kehitys on tämän tosiasian häivyttämisen historiaa.
Ihmiset tulevat tietokoneen käytössä hyvin erilaisista taustoista ja suurimmalla osalla ei ole kovin tarkkaa kuvaa tai eriteltyä suunnitelmaa siitä, mitä he oikeastaan aikovat koneellansa tehdä. Sellaista he eivät usein ehkä edes tarvitsekaan. Edistyneillä käyttäjillä on puolestaan selkeämpi kuva tavoitteistaan jo sen puolesta, kun tietävät mitä koneella on ylipäätään mahdollista tehdä (vaikka siitä seuraava hifistely esimerkiksi Arch Linux -hipstereillä menisikin sitten vain käyttöjärjestelmän käyttökokemuksen itselle kohdistettuun räätälöintiin). Näistä käyttäjien eroista luultavasti johtuvat ne lukuisat yhteentörmäykset, jossa eri tavat käyttää konetta linkittyvät oman arvomaailman asenteisiin ja sitä kautta toisista eroa tekeviin makumieltymyksiin. Tarkan huomion puute on kuitenkin otollisinta kasvualustaa reifikaatiolle, mikä voi osaltaan synnyttää tietokoneen toiminnasta virheellisenkin mystifioituneita käsityksiä, jolloin jää asiantuntijoiden tehtäväksi estää niistä haitallisimpia leviämästä.
Vaikka en itse henkilökohtaisesti pidäkään komentorivin käytöstä typojen ym. epävarmuuden pelossa, yleisesti pidän siitä, kuinka voin Linux-järjestelmäni virittää juuri haluamanlaiseeni multimediakäyttöön. Tämä kuitenkin vaatii jollain tasolla sitä, että opin tuntemaan tietokoneen/käyttöjärjestelmän toimintaa ja suhteuttaa tekemistäni sen asettamissa rajoissa.
*GUI:ta ei juuri koskaan rakenneta kattamaan kaikkia tietokoneeseen vaikuttavia toimintoja, mistä on sitäkin etua, ettei keskivertokäyttäjä vahingossakaan pysty rikkoa järjestelmää… tai ainakaan niin usein. (Siksi suositut kaupalliset käyttöjärjestelmät rakentuvat usein kompromissiksi kahden asian välille: ominaisuuksien määrä – saapaskäyttäjien määrä. Usein juuri käyttäjäprofiilista muodostuu käyttöjärjestelmien välisiä sosiaalisia arvostushierarkioita. Tämä ei silti välttämättä suoraan korreloi käyttöjärjestelmän ominaisuuksien kanssa: varauksella laskisin Windowsin pahnan pohjimmaiseksi, koska sen maailmasta usein kantautuvat ongelmat voivat lempeästi tulkittuna vihjata siitäkin, että asioita on mahdollista tehdä laajemmin kuin Macillä – vaikka jälkimmäinen UNIX-pohjaisena monia Linuxin kanssa edistyneitä ominaisuuksia jakaakin. Tämä on kuitenkin vain mutuani, koska en Maccejä juurikaan tunne.)