Tag Archives: sukupuoli

Skeggs: Haltuunoton rajoilla

Tämä on valta, toiminta ja rakenteet -lukupiirin alustukseni Beverley Skeggsin kirjasta Elävä luokka (9. luku). Kyseisen kirjan jälkeen käsittelimme vielä Göran Therbornin kirjan Eriarvoisuus tappaa, mutta en julkaise siitä tekemääni alustusta; siitä ei muutenkaan liene paljoa sanottavaa… Skeggsin kirjassa oli enemmän ajatuksia herättävää settiä kirjan huomattavasta vaikeaselkoisuudesta huolimatta.

Luku haltuunoton rajoilla käsittelee erilaisten kulttuurien ja alakulttuurien haltuunottoa omistavan minuuden rakentamisessa. Bourdieun sanoin maku luokittelee luokittelijan. Tähän voisi myös lisätä, ettei makua ole ilman syötävää. Tutkimuksen keskeiseen käsittelyyn nostetut kosmopoliitit ovat lähestulkoon kaikkiruokaisia erilaisten kulttuurien piirteiden omaksumiseen osana liikkuvan minuuden rakennusprojektia. Skeggsin ja muiden kriitikoiden mukaan kosmopoliittinen liikkuvuus on mahdollista vain etuoikeutetuille luokille. Skeggs ei rajoitu tällä tarkastelemaan vain pitkin maailmaa kulkevia rikkaita kulttuuriruokailijoita vaan viittaa myös eräänlaiseen paikalliseenkin kosmopoliittisuuteen, jossa vaihdon resursseja haetaan toisilta yhteiskuntaluokilta sekä omaa minuutta ja arvokkuutta suhteutetaan kontrastina näihin. Esille nostetaan mm. niinkin marginalisoitujen ryhmien, kuten seksuaalivähemmistöjen luomat eronteot mauttomampiin nähden.

Kosmopoliitit nähdään Skeggsille ominaisten argumenttien kera itsekkäinä riistäjinä. He vain ahmivat ulkoisia kulttuureja eivätkä jätä näiden kulttuurien edustajien omille minuuksille lainkaan tilaa. Jos joku sattuu olemaan suvaitsevainen, niin tässä kapitalistisessa maailmassa siinä vaikuttaa aina olevan jotain hämärää taustalla, kuten siteerataan Zizekiä monikulttuurisuuden piilorasismista. Näkemyksessä on vähän samaa kuin siinä, että altruistiset ihmisetkin hyväntahtoisuudellaan nähdään tavoittelevan vain itsekkäitä asioita.

Koko kappale tuntuu rakentuvan sille ajatukselle, että luokiteltiin, miten luokiteltiin, Skeggsin mukaan työväenluokkaiset naiset häviävät symbolisessa kamppailussa aina, kuten voimme yökerhoetnografisista tutkimuksistakin oppia. Seksuaalivähemmistötkin voivat nähdä työväenluokkaiset heteronaiset eräänlaisena turvallisena uhkana, joihin voidaan projisoida erilaisia mauttomuuden erontekoja, joilla oman minuuden arvoa pyritään pönkittämään.

Mauttomuutta edustavia ryhmittymiäkin voidaan pitää autenttisina, mutta Skeggsin mukaan väärällä tavalla. Hän mainitsee: ”Kyse on pikemminkin pinnan kuin objektia konstituoivien suhteiden lukemisesta” (s. 310). Tällä Skeggs viitannee siihen, että autenttisuus on huonoa silloin, kun se viestii kuulumisesta osaksi jotain arvottamaksi määriteltyä yhteiskunnallisten suhteiden kokonaisuutta, eli luokkaa. Alaluokat ovat aitoa arvottomuutta.

Skeggs puhuu paljon kulttuuristen piirteiden fetisoimisesta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että minuutta rakentaessaan (haltuun ottavana erontekona) ihmiset vieraantuvat näitä piirteitä konstituoivista yhteiskunnallisista (taloudellisista) vaihtorakenteista, joiden piirissä kamppaillaan (keskiluokan arvottamista) kulttuurisista resursseista ja siten tuotetaan eriarvoisuutta. Seurauksena oma minuus nähdään valtapositioista neutraalina vaikkei se sitä olisi.

Haltuun ottamisesta tuli esimerkkinä mieleen itselläni kysymys tieteellisten tekstien avoimuudesta. Tekstit voivat olla yleisöltä suljettuja yleisesti kahdesta syystä: taloudellisesti tekstien saantia ja käsittelyä voi rajoittaa tietyt lisenssitekniset seikat ja joissain tapauksissa hintakin. Toisekseen vaikkei mitään taloudellisia esteitä olisi, niin esoteerinen jargon (joka käsitteenäkin on sitä itseään) voi rajoittaa ajatusten omaksumista silloin, kun lukijalla ei ole tekstin ymmärtämiseen vaadittavia symbolisia resursseja hankittuna, kuten koulutuksen tuomaa pätevyyttä/sosialisaatiota. Käytännössä kaikki kielenkäyttömme määritelmällisetkin tarkennukset perustuvat sellaisten erontekojen tuottamiselle, joiden tehtävänä on ylläpitää eriarvoisuutta sulkemalla ulos arvottomia näkökulmia ja erityisesti niitä kantavia arvottomia ihmisiä.

Leave a comment

Filed under B-log, University

Yksityisen ja julkisen liitto

Erään verkkokurssin tehtävä: Luennolla esitettiin kaksi keskeistä käsitettä, yksityinen ja julkinen. Etsi verkosta kuva, laulun sanoitus, runo, uutinen tai blogikirjoitus tai niiden osa ja erittele rajaamaasi materiaalia yksityisen ja julkisen jäsennyksen avulla.

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/a/a8/Royal_Wedding_Stockholm_2010-Slottsbacken-03.jpg Kuvassa on ”Ruotsin kruununprinsessa Victoria ja Prinssi Daniel hääpäivänään 19. kesäkuuta 2010 vihkimisen jälkeen”. (Wikipedia: Avioliitto) Avioliitto lienee esimerkkinä yksi keskeisimmistä ja polarisoituneimmista, verrattain monien ihmisten elämään vaikuttavasta asiasta, jossa yhdistyy yksityisenä pidetyt asiat julkiseen sääntelyyn. Kun ihmiset päättävät valinnoillaan institutionalisoida henkilökohtaisia suhteitaan, asetetaan ne samalla julkisen sääntelyn alaisiksi ja siten osaltaan paradoksaalisesti – muiden hallittavaksi.

Anneli Anttonen nosti luennossaan Yksityisen ja julkisen muuttuvat suhteet esille yksityisen ja julkisen käsitteille erilaisia määritelmällisiä seikkoja. Esimerkiksi julkinen on tapana erotella poliittisena julkisena ja sosiaalisena tilana (sociability). Jälkimmäinen käsittää sen sosiaalisen elämän ja arkisen kontekstin, jossa ihmiset keskenään elävät. Avioliitolla on usein myös hyvin keskeinen lähtökohta tässä suhteessa. Se viestii tietynlaisesta sosiaalisesta statuksesta muille ja sillä merkityksellistetään henkilökohtaista asemaa omassa yhteisössä. Avioliitto lienee harvoin ollut täysin henkilökohtainen valinta ihmisillä. Liiton solmimiseen kutsutaan monesti rituaalisesti todistamaan omia sukulaisia ja ystäviä. Liitto on myös väistämättä solmittu toisen henkilön kanssa, jolloin asianomaisen sosiaalinen piiri laajenee puolison läheisiin.

Avioliitto sopimuksena on luonteeltaan ratkaisevalta osin seksuaalinen. Seksi on monissa yhteiskunnissa yksi suurimmista tabuista ja sitä pyritään pitämään yksityisenä asiana niin piilossa kuin mahdollista. Sitä on monesti pidetty sellaisena yksityisasiana, josta ei muille kuulu puhua. Samalla avioliitto tuo paradoksaalisesti tällaisen aspektin ihmisten henkilökohtaisesta elämästä laajaan julkiseen tietoisuuteen, kuten kuvan esimerkkikin kokonaisten kansojen tietämästä kuninkaallisparista osoittaa. Julkista tai ei, seksi ohjaa runsaasti monien ihmisten elämää, ja tapoja merkityksellistää sitä. Se, että asiasta tehdään sallittu julkiseen sosiaaliseen tilaan vain institutionalisoitujen rakenteiden kautta, mahdollistaa yhteisön sosiaalisen kontrollin yksilön yli.

Leave a comment

Filed under B-log, University

Lukupiirin jälkiajatuksia

Tänään esiteltiin lukupiirien esitykset. Aiheita oli mm. työstä, sukupuolesta, monikulttuurisuudesta jne. Erityisesti minua jäi askarruttamaan, että miksi ihmisiä profiloivassa/syrjivässä käsitteistössä sukupuoli nostetaan päällimmäiseksi tasa-arvokysymyksissä. Oma näkemykseni tähän oli, että tasa-arvoinen sukupuoli integroituu parhaiten työmarkkinoille, mutta markkinastatuksen pohjalta syrjivä profilointi on oikeutetumpaa markkinoiden tuomien konkreettisten realiteettien takia.

Puheenvuorostani huolimatta kysymys jäi ilmaan, mutta itse jatkoin pohtimista ja kysyin vielä yhdeltä sukupuolentutkimukseen suuntautuneelta opiskelukaverilta näkökulmaa, joka oli: sukupuolesta käyty historiallinen diskurssi on vaikuttanut siihen, miksi siitä on tullut niin keskeinen.

Ajatuksiani voisi myös helposti kritisoida. Yhtäältä se ei ota huomioon mahdollisia kulttuurillisia eroja. Diskurssi sukupuolesta ei ole sama kaikkialla ja diskriminaation pääpiste voi muualla kohdistua ihan muihin seikkoihin. Näkökulmaani vaivaa myös perspektiivisokeus. Ajatukseni työmarkkinoista yrittää tunkeutua totalitaarisesti vaikuttavana tekijänä myös muille osa-alueille, jotka eivät sen piiriin kuulu. Näkökulma etnisyydestä ja sen suhteesta työhön ja syrjintään luo kuvioon myös oman kaaoksensa.

Mietin myös, että miksi mietin edes tällaisia? Mitä relevanssia koko asialla on? Miksi ajatuksen purkaminen osoittautuu turhauttavaksi ja sekavaksi? Mitä enemmän nostaa esille vaikka kritiikkiä, sen erikoistuneempia ajatuskulkujenkin täytyy olla vastatakseen kritiikkiin. Sinänsä kyseessä on luonnollinen tapa käydä tieteellistä diskurssia ja teorioiden parantamista. Vaan mikä on tolkku? Miksi näin pitäisi tehdä? Miksi pitäisi ”luoda uutta tietoa” ja näpertelyä vain paikatakseen jotain, mikä vuotaa kuitenkin?

Yhdessä kirjassakin (Günther Schmid: Full Employment in Europe, 2008) vedettiin yhteiskunnan mittaamisessa ja päämäärien asettamisessa yhtäläisyyksiä kvanttifysiikasta tuttuun Heisenbergin epätarkkuusperiaatteeseen. Mitä enemmän asioita miettii, sitä enemmän ne karkaavat käsistä. Tähän ajatukseen lienee hyvä lopettaa tältä kertaa.

Leave a comment

Filed under B-log, University

Määritelmien ja reformien markkinamekanismi

Alunperin kyseessä on ollut lukupiirialustuksen osa, joka on tehty 30.9.2014. Kirjoitusta on siitä vielä hieman siistitty puhtaammaksi.

Epätyypilliset työt määritelmällisenä ongelmana
Työnteon olosuhteissa on muutosten seurauksena törmätty erityisesti uusiin määrittelyongelmiin. Samalla kun epätyypilliset työn muodot ovat yleistyneet, kasvaa myös tarve määritellä entistä suurempaa määrittelemätöntä marginaalia.

Miesten ja naisten asema työvoimana on aiemmin ollut hyvin asymmetrinen. Naisten tekemiä hommia ei paljoa tilastoitu työnä ja relevanttina tilastomuuttujana on pidetty mm. naisten siviilisäätyä*. Tästä on luovuttu ja tilastointi keskittyy nykyään korkeintaan sukupuolen erittelyyn tilastoissa. Naisten integroiminen työmarkkinoille on yhteiskunnallisen osallistamisen eleenä kulkenut luontevasti käsi kädessä sukupuolten tasa-arvon reformin kanssa. Osallistaminen on käytännössä ollut suuressa määrin työn uudelleen määrittelyä keskustelun tasolla. Muutoksessa vahvasti edustettuna on suhde epätyypillisiin töihin.

Erityisesti epätyypillisten töiden muodot ovat paikoin jääneet monesti määrittelemättä. Tähän lukeutuu kirjava joukko mm. osa-aikatyötä, määräaikaista työtä, vuokratyötä ja kotona tehtävää työtä. Nykyäänkään tilastointi näissä ei ole täysin triviaalia.

Työttömyysilmiön tuomat tilastointiperusteet
Sukupuolten eroja on saatu työmarkkinoilla paljon tasattua vuosikymmenten aikana ja osallistavat toimenpiteet ovat tasanneet työmarkkina-asemaa sukupuoleen katsomatta. Työttömyyden ilmiötä pyritään kuitenkin ymmärtämään tarkastelemalla, keitä se eniten uhkaa. Tällaisia työmarkkina-asemaltaan heikkoja ryhmiä ovat mm. nuoriso. Yleisesti asema kasautuu niille, keillä ei ole markkinoille riittävästi kykyjä ja voimia.

Työttömyys on suhteellisen tuore ja kasvava ilmiö, jota tuskin voi redusoida pelkäksi määrittelydilemmaksi. Se myönnetään hyvin laajaksi ongelmaksi, josta seuraa tuotannollisten voimavarojen vajaakäyttöä ja tuhlausta**. Siitä on kuitenkin tullut jäädäkseen eräänlainen teollistumisen sivutuotteena kulkeutunut rakenteellinen piirre moderneille työmarkkinoille.

Työtaistelut reformien vaatimuksina
Työtaisteluilla on perinteisesti yritetty vaikuttaa siihen, mitä tukitoimia esim. työllistämisen eteen tehdään markkinaheilahteluilta suojaamalla. Suomi on ollut etenkin 70-luvulla hyvin lakko herkkä maa***. Järjestäytyneiden ammattiliittojen aikaansaamista ponnistuksista huolimatta lakot ovat kostautuneet Suomen epävarmana asemana globaalissa taloudessa sekä kasvaneissa hintatasoissa, jotka käytännössä ovat tehneet tyhjiksi palkankorotustoimenpiteiden saavutukset. Loppujen lopuksi työtaistelut ovat olleet epätoivoista kamppailua markkinasuhteiden määräytymistä vastaan suuren skaalan heilahtelujen antamissa raameissa.

Nykyajan reformit määräytyvät markkinoilla
Työllistämisen motiivi on luonteeltaan totalitaarinen: tuntemattomiin ilmiöihin tartutaan uusilla tilastoitavissa olevilla määreillä vasta, kun ne uhkaavat työvoiman järjestelmällistä haltuunottoa laajassa mittakaavassa. Työmarkkinoiden tarpeet ensisijaisesti ohjaavat yhteiskunnallista diskurssia tasa-arvon eri muotojen edistämisestä. Kärjistäen voisi siis sanoa, että yhteiskunnan osallistavat reformit eivät todennäköisesti saa tuulta alleen, jos sosiaaliset puutteet eivät tarpeeksi uhkaa työllisyyden takaamaa yhteiskuntajärjestystä.

Lähteet:
Tilastokeskus (2009) Työelämän suurten muutosten vuosikymmenet, toim. Anna Pärnänen ja Kaisa-Mari Okkonen, Helsinki.
*Tyypillisestä epätyypilliseen s. 154-155 Anna Pärnänen & Hanna Sutela
**Työttömyys ennen ja nyt s. 183 Laura Hulkko & Pekka Tossavainen
*** Järjestäytyminen ja työtaistelut Suomessa s. 176 Harri Nummila

Leave a comment

Filed under B-log, University