Vieras estetiikka 26.7.2011
Olin saunassa ja autotieltä kantautui tummanpuhuva matala ääni rekan ajosta. Hetki tuntui erikoiselta, kuin jostain scifi-leffan luolamaisesta kohtauksesta. Tietenkin tilanne oli täysin arkipäiväinen, mutta minulle ei ole ensimmäinen kerta kuin tällä tapaa teen ”taiteellisia havaintoja”. Itseasiassa kaikki havainnot ovat tavallisia, mutta suhtautuminen voi tehdä niistä omaleimaisen.
Suhtautuminen asioihin voi tehdä mistä tahansa kokemuksesta ainutlaatuisen esteettisen elämyksen. Esteettiseen elämyksen laukaisee silti uusi kokemus. Kaikki vieras on luontaista uteliaisuutta herättävää ja tilanteessa oppiminen luo uusia yhteyksiä mielen sisällä. Siksi ihmiset haluavat koko ajan uusia elämyksiä, koska vanhat ovat jo koettu. Myös niilläkin, jotka haluaisivat pysyä samassa rauhaisassa turvallisuudessa ilman uutuuksia, on tämä viehtymys. Heillä kuitenkin käsitys uusista kokemuksista on pessimistinen: he pelkäävät pettyvänsä. Minun kaltainen komplementaristi ei voi kuitenkaan onneksi ajatella näin. Silloin positiiviset ja negatiiviset yhdessä luovat uusia elämyksiä.
Estetiikan filosofinen perusta
Uusien elämyksien tavoittelu on luonteeltaan filosofista. Filosofiassa lähdetään kysymyksestä, tietämättömyydestä. Halu pyrkiä kohti vastauksia tuo mukanaan juuri sen esteettisen matkan, joka kytkee estetiikan ja filosofian yhteen. Filosofisessa mielessä estetiikka on siis vierautta ja siitä seuraavia uusia kokemuksia. Todellisuus voi olla itseriittoinen ja itsesimilaarinen, mutta siinä osana oleminen on juuri erinäisyyttä ja vierautta. Tämä vieraus ei kuitenkaan ole todellisuuden perustava olemus sen aiemmin mainitun asian takia, että oppiessamme tuntemaan vieraan ja esteettisen asian, se menettää kiinnostavuutensa ja tulee tutuksi. Tämä opittu pohja luo kuitenkin edellytykset uusille tavoille hahmotella asioita ja niiden kokonaisuuksia.
Fraktaalisella katsantotavalla uusia vieraita asioita voi kuitenkin etsiä tavallisistakin asioista. Jos todellisuudessa on jotain vierasta, se varmasti heijastuu ihan mistä vain. Kyse on lähinnä siitä, käyttääkö itse vielä vieraita ajattelumallejaan ja esittääkö itselleen kysymyksiä kuin lapsi. Uusien ajattelumallien, moodien, tuominen keskelle tavallista elämää muuttaa koko tavallisen elämän vieraaksi ja selvitettäväksi maailmaksi.
Pelit ja elokuvat
Monen muun multimodaalisen asian ohella peleistä ja elokuvista on tullut nykyajan taidetta. Niiden kautta haetaan elämyksiä. Peleissä ja elokuvissa on paljon samanlaisia piirteitä, mutta usein pelejä pelataan useampia kertoja läpi kuin elokuvia katsotaan uudestaan. Elokuvat menevät tässä hieman kirjojen kanssa samaan luokkaan. Joitakin pelejä ei varsinaisesti voi edes pelata uudestaan, mutta tässä yhteydessä tarkoitan sellaisia pelejä, joilla on jossain määrin lineaarinen tarina.
Vaikka tarina olisi jo kuultu, pelejä pelataan uudelleen syistä, joita elokuvilla ei ole. Pelin päättyessä pelaaja on oppinut asioita, joita se voi hyödyntää uudessa tallennuksessa uudella tavalla verrattuna ensimmäiseen pelikokemukseen. Siinä mielessä ympyrä sulkeutuu. Kirjoissa ja elokuvissakin tämä varmaan olisi jossain määrin mahdollista, mutta sitä harvemmin sovelletaan. Kirjaa voi mennä omien tulkintojen ja muiden tahtiin, kun taas elokuva vie mukanaan keskelle muuttuvia hetkiä. Siksi elokuvateollisuuskin kulminoituu yksittäisissä ja hulppeissa teatteriesityksissä. Niin kuin ei elämässäkään pääse ajassa taaksepäin, ei elokuvan uudelleennäkeminenkään ole täysin ensimmäistä näkemää vastaava kokemus, yleensä lähellekään.
Elokuvan kertakäyttöisestä hetkellisyydestä huolimatta tai melkeinpä siitä johtuen olen ottanut sen erityiseen tarkkailuun ostamalla DVD-elokuvia. Tänään ostin elokuvateatterissa näkemäni Inceptionin, joka jätti omanlaisensa jäljen. Uudelleennäkeminen ehkä näyttää missä määrin se kykenee sulkemaan mainitsemiani ympyröitäkin. Elokuvan tarina on kaikin puolin kiehtova. Siksi se estetiikan nimissä ansaitsee tulla tutkituksi.
variksenpelotin 