Optimointia…

On se vaan haastavaa opetella optimoimaan kaikkea – oli kyse sitten tietokoneen käytöstä, videopelien ohjelmoimisesta ja omasta elämästä. Minulle on tietokoneen käytössä kehittynyt alinomaa paheneva tapa jättää keskeneräiset asiat selaimessa taustalle. Samasta syystä jätän koneenkin nykyään usein keskeytystilaan sammuttamisen sijasta. Olen ihmetellyt, kuinka paljon Firefox välillä vie muistia. Mutta vaikka ongelma johtuisi selaimesta tai sen korjattavissa olevista asetuksista, minun on luultavasti joka tapauksessa opeteltava optimoimaan omaa tietokoneen käyttöäni ylipäätään paremmin: varsinkin musiikkisoftani rupeavat kaatuilemaan, jos on liikaa prosesseja käynnissä. (Jos käyttäisin saman koneeni Windowsia, ongelma voisi olla suurempikin, kun jostain syystä se on aina hurissut oletuksenakin kuin viimeistä päivää vaikka melko vähän olen tehnyt siihen omia asennuksia. Linuxilla hurina yltyy vasta, kun prosesseja kertyy taustalle liikaa.)

Vaikka minulle jäisi selaimessa monia asioita kesken (kuten esimerkiksi videoita ja Godotin opiskelua manuaalin artikkeleista), selain pitäisi opetella sulkemaan useammin. On myös mahdollista palauttaa edellinen istunto, jolloin mikään ei mene hukkaan. Täytynee sitten vain pyhittää koneen käyttö yhdelle asialle kerrallaan (esim. musiikinteolle) ja jättää selain kokonaan pois häiritsemästä tai sitten käyttää toista konettani surffailuun ja toista työskentelyyn. Tällä hetkellä pöytäkone ei tosin ole kovin optimoitu musiikkitarpeisiini (tai sen puoleen mihinkään muuhunkaan). Toisaalta minun pitäisi paremmin opetella ehkä käyttämään Linuxia ja optimoimaan käyttöäni sovelluspinnan kautta ennen kuin päädyn vaikka osien päivittelyn tielle. Toki pöytäkoneellani on nolkytluvun puolen välin mallinen emolevy, joten tässä mielessä sen raudan päivittäminen on toki alkanut jo vaikuttamaan relevantilta.

Elämänhallinnan lisäksi tämä on minulle myös vahvasti ekologinen asia, koska optimoitu tietokoneen käyttö on ympäristölle kestävämpää. Voi olla, että nykyään tietokoneen osia saatetaan kuluttaa enemmän jopa siitäkin syystä, että kaikkiin käyttöjärjestelmiin (myös Linuxeihin) ilmestyy oletuspäivitysten mukana koko ajan enemmän kaikenlaista bloatwarea, joiden pyörittäminen vaatii enemmän tehoa. Linuxin kernelipäivitykset ovat saattaneet lisätä ytimen kokoa historiallisen suureksi osittain tästä syystä. Suljetuista käyttöjärjestelmistä ei liene paljoa tarkkaa tietoa, mutta tuskin tilanne on kovin hyvä niissäkään. (Ainakaan jos Windows-kokemuksestani ja sen kurkusta-alas -päivitysmallista voi jotain päätellä…) Monesti päivitykset toki tarkoittavat parempaa tukea ja korjauksia vikoihin, mutten epäile etteikö joukossa olisi yhä useammin liuta turhiakin ominaisuuksia. Käyttäjä voi silti vaikuttaa asiaan suosimalla kevyempiä jakeluita ja vähintään olemalla tarkka siitä, mitä kaikkea koneelleen asentaa ja päivittää. Pienistä puroista syntyy iso virta ja lopulta kiihtyvänä tuloksena on yhteiskunnallisesti kestämätöntä sähkönkulutusta ja luonnonvaroja kuluttavaa laitteistopäivittämistä.

Käyttäjän vieraantuminen

Linux-yhteisön on vaikea avautua suurelle yleisölle, koska esimerkiksi komentorivin asema korostuu edelleen niin vahvana. Monille tämä näyttää nörttien elitismiltä, mutta mistä tällainen asennoituminen johtuu ja kuka tässä oikeastaan onkaan “asenteellinen” (sillä asennoituminen sananakin oikeastaan pitää ironisesti sisällään aika asenteellisen latauksen)?

Suurin osa ihmisistä tuntee tietokoneen käytön vain graafisen käyttöliittymän (GUI) tasolla. Teknologisessa kehityksessä GUI on kuitenkin melko tuore osa tietokoneen rakennetta. Tämä tulee esiin esimerkiksi siinä, kuinka jokainen graafinen komento periaatteessa aina käännetään koneelle tekstipohjaiseksi komennoksi, mutta jokainen tekstipohjainen komento ei käänny graafiseksi komennoksi. Tämä riippuu siitä, luodaanko tekstikomennoille graafisia vastineita ja se vaatii sovelluskehittäjiltä ylimääräistä työtä. Tässä kokonaiskuvassa lienee myös selvää, että jos käyttäjä tietää mitä tekee, tekstipohjaisessa työskentelyssä saa asioita enemmän aikaan. Vaikka hallitsisi GUI:n “täydellisesti”* eikä tietäisi komentopuolesta mitään, tällaisessa reifikaatiossa tietokoneen perusasioihinkin voi jäädä mustia aukkoja, jolloin pienienkin ongelmien tapauksessa on käännyttävä sellaisen ammattilaisen apuun, joka hallitsee tekstikomentoja. Samalla logiikalla voisi tosin sanoa, että komentorivinörtitkin ovat vieraantuneita tietokoneen järjestelmästä, kun eivät näpyttele kaikkia nollia ja ykkösiä sellaisenaan.

Kuten graafinen käyttöliittymä kääntyy tekstikomennoiksi, tekstikomennot kääntyvät lopulta binääriksi. Koska GUI:iin on yleensä rakennettu vain käyttökelpoisia komentoja, on niissä asioissa mitä tekee hankala mennä pieleen – jos tietää edes mitä suunnilleen tekee. Tekstipohjaisessa käyttöliittymässä täytyy puolestaan tietää tasan tarkkaan mitä tekee, koska toisin kuin muu ihmiskielen teksti, koodi ei anna tulkinnoille armoa. Tietokonetta ei voi komentaa sumealla logiikalla – käyttöliittymien kehitys on tämän tosiasian häivyttämisen historiaa.

Ihmiset tulevat tietokoneen käytössä hyvin erilaisista taustoista ja suurimmalla osalla ei ole kovin tarkkaa kuvaa tai eriteltyä suunnitelmaa siitä, mitä he oikeastaan aikovat koneellansa tehdä. Sellaista he eivät usein ehkä edes tarvitsekaan. Edistyneillä käyttäjillä on puolestaan selkeämpi kuva tavoitteistaan jo sen puolesta, kun tietävät mitä koneella on ylipäätään mahdollista tehdä (vaikka siitä seuraava hifistely esimerkiksi Arch Linux -hipstereillä menisikin sitten vain käyttöjärjestelmän käyttökokemuksen itselle kohdistettuun räätälöintiin). Näistä käyttäjien eroista luultavasti johtuvat ne lukuisat yhteentörmäykset, jossa eri tavat käyttää konetta linkittyvät oman arvomaailman asenteisiin ja sitä kautta toisista eroa tekeviin makumieltymyksiin. Tarkan huomion puute on kuitenkin otollisinta kasvualustaa reifikaatiolle, mikä voi osaltaan synnyttää tietokoneen toiminnasta virheellisenkin mystifioituneita käsityksiä, jolloin jää asiantuntijoiden tehtäväksi estää niistä haitallisimpia leviämästä.

Vaikka en itse henkilökohtaisesti pidäkään komentorivin käytöstä typojen ym. epävarmuuden pelossa, yleisesti pidän siitä, kuinka voin Linux-järjestelmäni virittää juuri haluamanlaiseeni multimediakäyttöön. Tämä kuitenkin vaatii jollain tasolla sitä, että opin tuntemaan tietokoneen/käyttöjärjestelmän toimintaa ja suhteuttaa tekemistäni sen asettamissa rajoissa.

*GUI:ta ei juuri koskaan rakenneta kattamaan kaikkia tietokoneeseen vaikuttavia toimintoja, mistä on sitäkin etua, ettei keskivertokäyttäjä vahingossakaan pysty rikkoa järjestelmää… tai ainakaan niin usein. (Siksi suositut kaupalliset käyttöjärjestelmät rakentuvat usein kompromissiksi kahden asian välille: ominaisuuksien määrä – saapaskäyttäjien määrä. Usein juuri käyttäjäprofiilista muodostuu käyttöjärjestelmien välisiä sosiaalisia arvostushierarkioita. Tämä ei silti välttämättä suoraan korreloi käyttöjärjestelmän ominaisuuksien kanssa: varauksella laskisin Windowsin pahnan pohjimmaiseksi, koska sen maailmasta usein kantautuvat ongelmat voivat lempeästi tulkittuna vihjata siitäkin, että asioita on mahdollista tehdä laajemmin kuin Macillä – vaikka jälkimmäinen UNIX-pohjaisena monia Linuxin kanssa edistyneitä ominaisuuksia jakaakin. Tämä on kuitenkin vain mutuani, koska en Maccejä juurikaan tunne.)

Motherboard driver issues in Windows

My whole day went reinstalling Windows XP and finding a right ethernet driver to get internet working. (I use mainly Linux distros, but in a few cases Windows is still unfortunately essential.) I got a new (but already used) motherboard MSI P965 NEO without any driver cds or such, so I had to download them from the internet. (With my laptop of course.) Everything seemed fine, but internet didn’t work in Windows of my desktop pc. Problem got solved when I downloaded drivers from Realtek instead of what msi provided.

So, the lesson: if drivers don’t seem to work, don’t trust the motherboard manufacturer’s lists. Look for the detailed specifications of the motherboard and use the found model names as a source to search drivers from the original manufacturers of ethernet adaptors and other such specific devices.

This took me many hours to learn. Same thing still works in Linux right away out of the box without any need to hassle with driver installations. Sigh…