Optimointia…

On se vaan haastavaa opetella optimoimaan kaikkea – oli kyse sitten tietokoneen käytöstä, videopelien ohjelmoimisesta ja omasta elämästä. Minulle on tietokoneen käytössä kehittynyt alinomaa paheneva tapa jättää keskeneräiset asiat selaimessa taustalle. Samasta syystä jätän koneenkin nykyään usein keskeytystilaan sammuttamisen sijasta. Olen ihmetellyt, kuinka paljon Firefox välillä vie muistia. Mutta vaikka ongelma johtuisi selaimesta tai sen korjattavissa olevista asetuksista, minun on luultavasti joka tapauksessa opeteltava optimoimaan omaa tietokoneen käyttöäni ylipäätään paremmin: varsinkin musiikkisoftani rupeavat kaatuilemaan, jos on liikaa prosesseja käynnissä. (Jos käyttäisin saman koneeni Windowsia, ongelma voisi olla suurempikin, kun jostain syystä se on aina hurissut oletuksenakin kuin viimeistä päivää vaikka melko vähän olen tehnyt siihen omia asennuksia. Linuxilla hurina yltyy vasta, kun prosesseja kertyy taustalle liikaa.)

Vaikka minulle jäisi selaimessa monia asioita kesken (kuten esimerkiksi videoita ja Godotin opiskelua manuaalin artikkeleista), selain pitäisi opetella sulkemaan useammin. On myös mahdollista palauttaa edellinen istunto, jolloin mikään ei mene hukkaan. Täytynee sitten vain pyhittää koneen käyttö yhdelle asialle kerrallaan (esim. musiikinteolle) ja jättää selain kokonaan pois häiritsemästä tai sitten käyttää toista konettani surffailuun ja toista työskentelyyn. Tällä hetkellä pöytäkone ei tosin ole kovin optimoitu musiikkitarpeisiini (tai sen puoleen mihinkään muuhunkaan). Toisaalta minun pitäisi paremmin opetella ehkä käyttämään Linuxia ja optimoimaan käyttöäni sovelluspinnan kautta ennen kuin päädyn vaikka osien päivittelyn tielle. Toki pöytäkoneellani on nolkytluvun puolen välin mallinen emolevy, joten tässä mielessä sen raudan päivittäminen on toki alkanut jo vaikuttamaan relevantilta.

Elämänhallinnan lisäksi tämä on minulle myös vahvasti ekologinen asia, koska optimoitu tietokoneen käyttö on ympäristölle kestävämpää. Voi olla, että nykyään tietokoneen osia saatetaan kuluttaa enemmän jopa siitäkin syystä, että kaikkiin käyttöjärjestelmiin (myös Linuxeihin) ilmestyy oletuspäivitysten mukana koko ajan enemmän kaikenlaista bloatwarea, joiden pyörittäminen vaatii enemmän tehoa. Linuxin kernelipäivitykset ovat saattaneet lisätä ytimen kokoa historiallisen suureksi osittain tästä syystä. Suljetuista käyttöjärjestelmistä ei liene paljoa tarkkaa tietoa, mutta tuskin tilanne on kovin hyvä niissäkään. (Ainakaan jos Windows-kokemuksestani ja sen kurkusta-alas -päivitysmallista voi jotain päätellä…) Monesti päivitykset toki tarkoittavat parempaa tukea ja korjauksia vikoihin, mutten epäile etteikö joukossa olisi yhä useammin liuta turhiakin ominaisuuksia. Käyttäjä voi silti vaikuttaa asiaan suosimalla kevyempiä jakeluita ja vähintään olemalla tarkka siitä, mitä kaikkea koneelleen asentaa ja päivittää. Pienistä puroista syntyy iso virta ja lopulta kiihtyvänä tuloksena on yhteiskunnallisesti kestämätöntä sähkönkulutusta ja luonnonvaroja kuluttavaa laitteistopäivittämistä.

Deleuze, Serres ja Nietzschen distanssin paatos (essee)

Itse essee löytyy tästä linkistä

Tämä “LSD-kurssia” (sosiologian Latour, Serres ja Deleuze -kurssia) varten kirjoittamani ja juuri valmistunut esseeni lienee tähänastisista teksteistäni kypsin. Se ei toki tarkoita, että ajatteluni olisi (tässäkään) vielä kovin jäsentynyttä ja ymmärrettävää, mutta ehkä jonkinlaista kehitystä on tapahtunut. Aiheet ainakin liikkuvat isolla pensselillä luonnontieteistä yhteiskuntatieteisiin. Essee on seitsemän sivun mittainen ja lähdeluettelo paisui jopa puolitoista sivuiseksi. Esseen työversio saattoi olla jopa 12 sivua, mistä leikatut ekskursiot tekstin osien pidennettyine versioineen saatan julkaista blogissa erillisinä kirjoituksina jatkossa, jos jaksan ja ehdin. Jatkossa käyttänen tekstiä, tai vähintään sen esille nostamia kysymyksiä esim. tulevan kandidaatin tutkielmani mahdollisina teemoina (kun sitä todennäköisesti ensi syksynä aloittelen tekemään).

Ylärajan vaatimuksiin tiukasti sovitettuna jouduin esseessä tinkimään ymmärrettävyydestä. Tässä muodossa se on siis suunnattu heille, keitä varten se kurssilla menee luettavaksi, eli sosiologian proffille (tai mannermaisen, erityisesti ranskalaisen filosofian asiantuntijoille). Essee vaatii siten hieman taustaymmärtämystä Deleuzen ja Nietzschen filosofiasta, erityisesti jälkimmäisen teoksesta Moraalin alkuperästä, jonka luin ensimmäisen kerran jo vuonna 2011. Olen siten ainakin itse toivon mukaan lukenut kirjaa niin kuin Nietzsche tarkoitti sitä luettavan – märehtien. Saatan ehkä jossain vaiheessa tehdä kirjasta jonkin tiivistelmän, vaikkakaan vaatimus lukijalta sen lukemisessa ei nähdäkseni ole kovin iso vaatimus: onhan kirja vain 150-sivuinen pamfletti. Tiivistelmän päätarkoitus olisikin ehkä lähinnä eritellä omaa Nietzsche-tulkintaani, joka toki esseessäni tulee osaltaan esiin. Nietzschestä jos kenestä tosin liikkuu tulkintoja ääripäästä toiseen, joten jokainen täsmennys ja tarkennus lienee tässä kohdin suotavaa.

Listaanpa vielä kurssilla tekemäni referaatit tähän koottuna:
Rihmasto (Deleuze)
Luontosopimus (Serres)
Circulating reference (Latour)
Kontrolliyhteiskunta (Deleuze)

Talousdemokraattinen rahareformi

Seuraava Occupy-nostalgioiden innoittama teksti on Tampereen yliopistovaltauksessa 4.-5.12. (koulutuslakkoliikehdinnässä) pitämästäni “turhan tiedon luennosta”. Saksiani myös käytettiin mallina banderolliin. Itse valtaus (kaikista henkilökunnan kanssa tehdyistä sopimuksista huolimatta) keskeytettiin kolmen aikaan yöllä henkilökunnan tai jonkin tahon käskystä poliisien avustuksella.

Perusasioita
Valtiolliset organisaatiot luovat vain kolikoita ja seteleitä. Yksityiset liikepankit luovat suurimman osan kierrossa olevasta rahasta pankkitalletusten muodossa. Valtion poliittinen rooli taloudessa on siis lähinnä vain muodollinen ja todelliset reunaehdot kantautuvat yksityiseltä pankkisektorilta. Samaan aikaan valtiovetoinen demokratia on kriisissä: edustuksellisen demokratian äänestysaktiivisuus laahaa, ammattiyhdistysten asema neuvotteluissa heikkenee… Yleisesti ottaen demokratian toteuttaminen hakee vaihtoehtoisia muotoja lähtien kansalaisjärjestöjen suorasta toiminnasta jne. Yksi reformistinen vaatimus demokratian uudistamisesta on talousdemokratia.

Yleisesti ottaen vallitseva rahajärjestelmä toimii niin, että rahaa laitetaan kiertoon myöntämällä lainaa hakijoille. Korkojen maksuun vaadittavia rahoja ei lasketa kiertoon, mikä väistämättä johtaa seuraaviin seikkoihin:

• Velkojen maksu nojaa tuleviin velkasuhteisiin eli siihen, että otetaan lisää velkaa.
• Talouskasvu on rakenteellinen pakko.

Karkeasti ottaen tästä seuraa kaksi skenaariota.

1. Ekologinen konflikti: Raha saadaan riittämään ottamalla jatkuvasti (ja kasautuvien korkojen myötä eksponentiaalisesti) uutta velkaa edellisiä kustantamaan. Yksinkertaistaen tämä heijastuu resurssien kiihtyvään ja kestämättömään käyttöön sekä loputtomaan innovaatiosyklien vaatimukseen. (Riippumatta siitä, minne innovaatiot tungetaan, niitä on tehtävä.) Ts. talouden kiertoon haalitut resurssit laskennallisesti ylittävät resurssien määrän.
2. Sosiaalinen konflikti: Siinä määrin, kun rahan määrä olisi joissain tilanteissa vakio tai sen saatavuus ei jakaudu tasapuolisesti suhteessa luottoa myöntäviin tahoihin (kuten heikon luottoluokituksen saaneiden talousalueiden kohdalla), eri taloudelliset toimijat ajautuvat väistämättä keskenään kilpailuasemaan (alati kutistuvasta) velanmaksukyvystä. Ts. perittävät velat ylittävät kierrossa olevan rahan määrän.

Itse asiaan
Talousdemokraattisella rahareformilla ei ole yhtä ohjelmaa vaan se koostuu useista toisiaan täydentävistä ratkaisuista. Yksi tunnetuimmista lienee perustulo. Kuitenkin korkeampaa painotusta annetaan mm. näkemyksille velattoman rahan käyttöönotosta ja rinnakkaisvaluutoista. Velaton raha toimisi niin, että (todennäköisesti valtion taholta) rahaa luotaisiin kiertoon ilman velvoitetta sen takaisinmaksusta pankille. Rinnakkaisvaluuttoja jo edustaa pienessä muodossa esimerkiksi lounassetelit ja aikapankit. Kysymys verotuksesta on toki haastava, mutta jos valtiollinenkaan demokratia ei toimisi yhtä uskottavasti ilman rinnakkaispuolueita, miksi talouden suhteen olisi syytä ajatella toisin. Monin paikoin paikallis-/rinnakkaisvaluutat astuvat usein kuvaan, kun laajempi valuutta pettää.

Luottoperustaista rahajärjestelmää puolustetaan mm. väitteillä siitä, että se vastaa tehokkaasti luottojen kysyntään. Kuitenkin esille tuomani skenaariot paljastanevat, että tämä luottokysyntä on suuressa määrin rakenteellista, eli luottojärjestelmästä johtuvaa, varsinkin kun pidetään mielessä, ettei talouden kierrossa kulje mainittavissa määrin muuta kuin korkomerkittyä luottorahaa.

”Koulutusta ja sivistystä ei voida mitata rahassa”, kuten sanotaan. Jos näin todella olisi, ei koulutusleikkaustenkaan luulisi olevan ongelma. Perustulo antaa tässä suhteessa havainnollistavan analogian: tavallaan hyväksytään ajatus siitä, että ihmisarvon voi mitata rahassa, mutta juuri sen takia se vaaditaan koskemaan kaikkia tasaveroisesti. Sen sijaan, että kaivauduttaisiin poteroihin, olisi tärkeää, että koulutuksen rahoituksestakin keskusteltaessa korostaisimme näkökulmaa siitä, että teoriassa rahoitusta olisi mahdollista taata hyvinkin vaihtoehtoisilla rahoitusinstrumenteilla, jotka paremmin palvelisivat sivistyksellisiä tavoitteita. Jos talous ulottaa valtaansa demokratiaan, on iskettävä takaisin samalla voimalla ja ulotettava demokratia talouteen.

Virtuaalitranshumanismi | Virtual transhumanism

Vaikka aina on jotain rajoituksia, mitä tulee itsemme muokkaamiseen, niin jotain on silti tehtävissä ympäristölle, eikä ainoastaan ympäristölle vaan meidän suhteellemme siihen. Tässä kontekstissa en tarkoita luonnonvarojen käyttöä. Tarkoitan laajaa todellisuutta meidän ja luonnon välillä – virtuaalitodellisuutta.

Varhaisemmissa kirjoituksissa spekuloin, kuinka todellinen ja simuloitu virtuaalinen maailma (kaikkine laajennuksineen) sulautuvat yhteen. Ei ole tarpeen tehdä jokaista visiota aktuaalisesti todeksi, kun virtuaalinen korvike on “tarpeeksi”. Esimerkiksi teleportaation hypettäminen on ajan myötä vähentynyt ihmisten välisten erilaisten kommunikaatiomuotojen yleistyttyä erityisesti internetissä. Sitä paitsi, olemme vasta internetaikakauden alussa ja internet jatkaa kehittymistään. Sovellusten kirjo monipuolistuu.

Virtuaalitodellisuudella on jo nykyään ensisijainen asema kaiken informaation väylänä. Ohjaamalla vuorovaikutuksen ja keräämisen tapoja, mitä tulee tähän informaatioon, melkein mitä vain voidaan muuttaa. Tarve ylittää fyysiset rajoitteet ylitetään ylittämällä tämä tarve. Virtuaalinen korvike on myös paras ja turvallisin tapa tehdä se edetessä kohti loppuun vietyäkin transhumanismia.

______________________________

Although there will be practically always some limits what comes to changing ourselves, still something can be done to the environment and not only environment but also our relationship with environment. I don’t mean the usage of natural resources in this context. I mean the great reality between us and the nature – the virtual reality.

In earlier writings I speculate how the real world and the simulated virtual world (with its all additions) will fuse together. There won’t be a necessity to make every vision actually real, while a virtual substitute becomes “enough”. For example the hype of a teleportation has decreased by the time, while different forms of connections between people in the internet have increased. Besides, we’re just in the beginning of the era of internet and it keeps developing. Forms of applications are diversing.

Virtual reality stands as a major highway of an overall information even nowadays. By controlling the ways of interaction and collection that comes to this information, almost anything could be changed. Need of overcoming physical limitations are overcomed by overcoming this need. Virtual substitute is also the best and the safest way to do it even in a path towards completed transhumanism.

Teknologian agenda

Kuka tai mikä pitää valtaa? Onko se nykyään markkinavoimin ajatteleva teknologinen tekoäly, joka pyrkii luomaan kehityksellä riippumattomuutta ihmiskunnasta ja planeetastamme? Kurkotammeko teknologialla avaruuteen vai kurkottaako teknologia meillä avaruuteen? Sieltä teknologia saa joka tapauksessa lähes rajattomat resurssit levitä eikä avaruus muutenkaan ole tietokoneille loppujen lopuksi kovin vihamielinen ympäristö. Ihmisillä sen sijaan olisi maapallolla jo kaikki tarvittava, jos emme pilaisi sitä kaikkea teknologisen tuotantotehokkuuden vaatimuksilla.

Pitäähän tosin ihmistenkin joskus selviytyäkseen lähteä maapallolta. Olkoonkin, että varma tuho odottaisi vasta muutaman miljardin vuoden kuluttua. Miksi siis pitäisi lopettaa teknologian kehitys samalla lyhytnäköisyydellä, jolla planeettaammekin olemme sen nimessä kulutuksella riistäneet? Kun miljardeista (tai vaikka sadoistakin) vuosista puhutaan, voi olla että teknologia ja elämä näyttäytyvät sillä aikavälillä jo toisistaan erottamattomina. Aika näyttää.

18 Velvollisuutemme ajatella

Velvollisuutemme ajatella 21-22.2.2010

Kylmä talvi tuli vastaamaan toiveisiimme. Voimme nyt todistaa itsellemme, ettei ole syytä ryhtyä niihin korkeampien auktoriteettien vaatimiin kalliisiin toimenpiteisiin, joihin pitäisi ryhtyä jonkin ihmeen ilmastonmuutoksen takia. Saamme jälleen syyn turvata kansantaloutemme ja kulutustottumuksemme, joidenka varaan koko yhteisömme rakentuu. Voimme jatkaa rikastumistamme ja turvata kaikkien köyhien olot ja antaa heille rahaa, että he pysyvät hengissä tämänkin talven pakkasissa. Ihmisten välinen yhteistyö ja keskinäinen jaettavan omainen lämpömme kun on eloonjäämiskeinona jo aikansa nähnyt. Elämme nimittäin individualismin aikakautta.

Meillä itsellämme on oikeus päättää, mitä teemme ja kulutamme. Median avulla saamme onneksi tietää niistä hyödykkeistä, joilla rakennamme identiteettiämme ja statustamme. Näitä hyödykkeitä voimme myös hankkia vain rahaa vastaan ja rahaa saamme tekemällä vain työtä, jolla puolestaan vahvistamme yhteiskuntaamme, joka median avulla asettaa meille nämä tavoittelemisen arvoiset hyödykkeet. Eipä tarvitse onneksi televisiostakaan lumisadetta katsoa, kun ulkona sitä näkee tarpeeksi.

Elämme siis pakkasten paratiisissa, jossa hengitämme rahan ja toiveidemme lämmittämää materiaa, joka ei ikinä lopu. Ongelmiakin toki esiintyy, mutta viisaat päättäjämme osaavat onneksi ratkaista ne, ettei meidän tarvitse kantaa huolta mistään.